Mun 27. Syntymäpäivä starttasi yöjunan kerrossängystä klo 10.00. Kunnon unet takana ja aikaa tutustua kaupunkiin. Asemalta tallailtiin hotellille täydessä taisteluvarustuksessa 25 minuuttia auringon hiostaessa tuskaisesti selkää. Anji- hotelli oli torakoita lukuun ottamatta erittäin jees. Suihkun kautta nauttimaan kahdeksan ruokalajin aamiainen/lounas. Olin ainoa, jolle ei jäänyt jälkiruuaksi tarjoiltuja mällipullia. Kerrankin meillä oli koko päivä vapaa-aikaa ennen illan velvollisuuksia.
Vaddat pinkeenä takas hotellille, josta päätimme Timin ja Uulan kanssa hankkiutua seikkailuun. Paul lähetti meidät taksilla jollekin ähtävyydelle toiselle puolelle kaupunkia. Nähtävyys osoittautui
temppeliksi tms., jonne pyydettiin 50 rahaa sisäänpääsystä. Räpsäistiin nopeet turistikuvat portin paremmalla puolella ja lähdimme jalkaisin etsimään taksin ikkunasta bongaamaamme paratiisisaarta keskellä jotain allasta tahi jokea. Vajaan tunnin verran kerkesimme pyöriä pitkin downtownin kuumia katuja ja arveluttavia slummeja kuitenkaan löytämättä seireenisaarta. Lopulta päädyimme vähän rehvakkaamman oloiseen kaupunginosaan, jossa paukkasimme sisään viiden tähden hotelliin. Täältä saimme tilattua taksin määränpäähämme.
Saarihässäkän vieressä oli hyviä kiskoja, joista saattoi ostaa turtunutta mieltä ja uupunutta kehoa virkistävää olutta. Jengi polskutteli saaren ympärillä polkuveneillä. Poijjaat tarjosivat
minulle lekottelupaikan veneen keulassa ja hoitaisivat itse rankan polkemisen. Paatin vuokra jaettiin luonnollisesti kolmeen osaan. Olo oli mahtava, kun sai lillua paratiisilammen hellien aaltojen ja lämpimän auringonpaisteen tuudittamana kevyeen euforiaan. Oli helppoa olla 27. Suosittelen polkuveneellä lillumista kaikille väsyneille matkamonneille.
Samaan aikaan toisaalla… Antti ja Pasi eivät jääneetkään hotellille vaan käyskentelivät käsikädessä puistossa. Pojat päättivät pistäytyä paikallisessa eläintarhassa. Saldo: yksi kuppainen panda, pallojen päällä tanssineita kissapetoja, lemmikkikoiria minihäkeissä, parit krokotiilit ja virtahevot, vaikuttava norsu ja kaikennäköistä muuta apinaa.
Panda nähty
Kun muut viettivät riemukasta kesäpäivää, Jan pysytteli visusti hotellihuoneen tarjoamassa suojassa. Hän oli edellisenä iltana saanut tittelin Diarrhea Man 2. Onneksi olo helpotti iltaa ja keikkaa kohti. Keikkapaikka oli erittäin päheä Black Iron –niminen punkluola. Seinät
oli tapetoitu julisteilla, lava oli kohtuu hyvän kokoinen ja yleisökapasiteetti jotain parin kolmen sadan luokkaa, jos tiiviisti pakkautuu. Isäntänä toimi hiljainen, mutta reilu metallipää. Keikka
starttasi iltamyöhällä ja paikalle oli kerääntynyt kiitettävästi jengiä. Tutuksi tullut kiinalaisten piirileikkiversio moshpitistä pyöri useaan otteeseen. Muutenkin jengi sekosi täysin ja saimme
ihastella kunnon poukkoilua ja villiä joraamista. Eturivin fanit olivat jatkuvasti tarjoamassa paperinenäliinoja, joilla musikantit saattoivat pyyhkiä vaikkapa naamalle roiskunutta olutta tai
litroittain valunutta hikeä. Paras yleisö tähän saakka, vaikka ei täällä yhtään huonoa yleisöä ole nähtykään. Nyt oli kuitenkin meininki maksimoitu.
Nimmareiden ja kaverikuvien jälkeen yleisö katosi taas muutamassa sekunnissa jäljettömiin. Paikalle jäi yksi brittiköriläs monenkirjavan ystäväporukkansa kanssa. Ryhmä koostui paikallisen yliopiston opettajista ja muutamasta oppilaasta. Britti oli kiertänyt kymmenen vuotta sitten Eurooppaa punkbändinsä kanssa. Olivat pistäytyneet jopa Nosturissa. Bändin nimi jäi hieman
epäselväksi.. Olisikohan ollut The Business tai jotain. Lähdimme Guinnessin toivossa koko porukan kanssa juhlistamaan Pyhän Patrickin päivää britin suosittelemaan lähibaariin . Guinnessia emme saaneet, mutta seura oli hyvää ja lauloivatpa vielä terassilla komean version
tunnetusta kappaleesta ”Happy Birthday Dear Heikki”. Hyvät synttärit!
Ps. Ryhmämme ei suosittele kiinalaista punaviiniä, joka maistuu mustaherukkamehuun sekoitetulta riisiviinalta.
.Heikki
http://www.myspace.com/businessoi
VastaaPoista