lauantai 27. maaliskuuta 2010

21.3 Peking, 2 Kolegas


2 Kolegas, komee venue


Viimeinen keikkapäivä! Varmaan turha sanoa aamun temposta paikasta toiseen enää näin loppuvaiheessa. Silti laitan tiivistetyn pläjäyksen: ”We take two taxis!”, ”Guitar, GUITAR!, bass, BASS! BIG LUGGAGE!”, töötti, renkaiden ulvonta, mahan murina, Janarin huonovointisuuden selkeä näkyvyys. Lento Shangaista kesti vain pari tuntia ja aika heilahti nopeasti, paitsi Janilla - jolla tuli puklu.

Olimme siis hyvin ajoissa Pekingissä, joten aikaa tuliaisten ostoon oli kosolti. Kiertuemagerimme vei meidät Silk Markettiin. Kaikki, jotka ovat käyneet Kiinassa, Thaimaassa tai missä vain tämmöisessä puljussa, tietävät mitä seuraava teksti tulee sisältämään. IHAN OIKEASTI! MITÄ HELVETTIÄ! Kaverit roikkuu käsissä ja laukuissa! Tinkaavat niin paljon, etteivät itsekään tiedä tavaroiden todellista arvoa! Syyllistävät! Nauravat! Pokailevat! Kehuvat komeiksi! Kysyvät naimisiin! Annan pienen esimerkin hinnoittelusta: Pehmolelu panda maksoi Kiinanmuurilla 30 rahaa. Infernossa tädit pyysivät täsmälleen samanlaisesta 380 rahaa. Lopuksi ostin tämän pandan ja toisen isomman yhteishintaan 100 rahaa. Seurasin muutaman länkkärin tinkaamista siinä pätsissä, jota ei siis oikeastaan ollut. Maksoivat sitten pauttiarallaa kymmenkertaisen summan kengistä ja muista tilpehööreistä! Heikillä oli kovin taktikointi. Tämä vellos nimittäin katseli kun velipoika tinkasi vartin kiivaasti ja osti sitten samaan hintaan heti perään. Ovelaa. Tunti tätä ruljanssia ja tuliaiset oli ostettu. Syömisen jälkeen pamautimme takaisin tuttuun hostelliin ja sieltä samalla vauhdilla kohti illan venueta.

2 Kolegas niminen keikkapaikka haiskahti baarilta, jossa laihat kiinalaismiehet hinkkaavat itseään strippaustankoja vasten. Totuus oli valitettavasti toinen. Tämä hylätyn tivolin suurta WC tilaamuistuttanut rakennus osoittautui varsin hyväksi keikkapaikaksi. Pa-laitteisto ja backline olivat erinomaiset. Paikan yleisökapasiteetti oli kolmisensataa. Ainakin edellisenä päivänä. Paul ilmoitti aamulla, että meillä on yksi lämppäri, Dalai Lamas nimeltään (se siitä Tiibetistä puhumisen pelosta). Checkin jälkeen tuli ilmoitus toisesta lämppäristä. Paikalle saapui myös Hesarin toimittaja, joka kyseli kuulumisiamme ja tunnelmia matkan varrelta. Haastattelun jälkeen selvisi, että myös kolmas lämppäri tulisi paikalle. Nonni. Siirryimme viereiseen muslimiravintolaan nauttimaan Tsing Tao ja pikkupurtavaa. Näitä herkkuja saimmekin nautiskella kohtalaisen pitkään, sillä jo ensimmäisen lämppärin aloitusaika venyi noin kolmella tunnilla. Tulisimme pääsemään lavalle joskus klo 01.00.

Bändimme oli koko illan kitannut 0,33 l Tsing Taoja, kun kokenut reportterimme törpötteli samaa ainetta järeästä 0,66 l pullosta. Jossain vaiheessa selvisi, että pieni ja iso pullo olivat samanhintaisia. Keljutti.

Viimeiselle ja spektaakkelimaiselle keikallemme saapui 10-20 ihmistä, joista ainakin puolet oli lämmittelyaktien jäsenistöä. Lavalla oli kuitenkin jälleen kerran hauskaa ja lämppärit janosivat yhteiskuvia sekä nimmareita.


Antilla riitti vientiä keikan jälkeen

Kiertueen vika keikka takana

Väsynyt ääniarkkitehtimme kävi keikanjälkeen tilaamassa olusen ja viskin. Selvisi, että kaikki oli meille ilmaista. Jengiä oli niin vähän, että lipunmyynnistä ja täten keikkapalkkiosta luovuttiin kokonaan ja omistaja pääti kompensoida tilannetta tarjoamalla bändille loputtomasti virvokkeita.



Selvisimme kuitenkin suhteellisen ajoissa takaisin hostellille. Muut tilasivat "aulabaarista" yhteensä 10 isoa pulloa Tsing Tao, kun itse puolestani ryhdyin finanssipuolenselvittelyyn Paulin kanssa. Paikallisen ATM politiikan takia emme saaneet nostettua tarpeeksi massia kiertuemanagerillemme ja jäimme hänelle 9000 rahaa pystyyn. Mies ei kuitenkaan ollut millänsäkkään. Lupasimme hoitaa rahat tilille Suomesta käsin.

Snipe Drive, Larry's Pizza ja Dalai Lamas. Tsing Tao motherfuckers!

-Heikki ja Antti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti