tiistai 23. maaliskuuta 2010

18.3 Changsha, Coco Bar

Tässä ovat cowboyt saaneet matkan varrella kummastella jänniä Kiinalaisia tapoja. Tässä niistä muutamia:

- Tenavien annetaan töräyttää tortut tai lirauttaa lätäkön juurikin sille paikalle, jossa tenava sattuu juuri hädän hetkellä olevan. Pikkulasten keskuudessa kovinta huutoa tuntuu olevan haaroista avonaiset housut, jotka helpottavat tärkeitä toimituksia. Eräänkin junareissun alkumetreillä takanamme istunut parivuotias kiinari lorotteli kunnon lätäkön lattialle ja keltainen neste valui tietysti kohti jalkojamme. Hajussakaan ei ollut valittamista.

- Varttuneemmat monnit tykkäävät mutustella junamatkoilla siemeniä, joiden kuoret on hyvä sylkeä pitkin lattioita ja vierustovereita kohti.

- Jonottaminen on barbaarien hommaa. Vaikka koittaa pitää bändin letkan kuinka tiiviinä tahansa, jostain löytyy aina monnin mentävä rako.

- Yskiminen, aivastelu ynnä muu köhiminen suuntautuu lähes poikkeuksetta lähimmän henkilön naamalle.

Mutta se niistä epäkohdista. Kaiken kaikkiaan jengi on aika leppoisaa ja ystävällistä. Kyllä täällä kelpaa kierrellä. Varsinkin kun oppaana on Paulin kaltainen ammattilainen, joka laittaa tarvittaessa ruotuun niin Kiinan kuin Suomenkin monnit.



Nukuttuamme pitkät ja makoisat unet hotellimme king size sängyillä oli jälleen vuorossa jo tutuksi tullut rutiini, kamat ja äijät kahteen taksiin ja töötti pohjassa juna-asemalle. Ravitseva McDonalds aamupala naamariin ja junaan. Luulimme nousevamme jälleen luodin kyytiin, mutta tällä kertaa vuorossa olikin hitaampi paikallisjunatyyppinen versio. Vaunumme oli täynnä erilaisia kanankappaleita hilpeinä imeskeleviä naisia ja meteli sen veroinen. Tunnelma oli kuitenkin katossa koko reissun ajan jonka vietimme kortinpeluun ja kaljanjuonnin merkeissä. Matka ei millään tuntunut loppuvan ja juna olikin lopulta 3 tuntia myöhässä. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä että saimme unohtaa soundcheckit ja herkuttelut paikallisten ruokien parissa ennen keikkaa. Eli asemalta taksiin, töötti pohjassa hotellille, KFC:n mädät burgerit naamaan ja keikkapaikalle. Paikan leppoisa pomo tarjosi meille kaljat ja hetken istuskeltuamme pääsimme nauttimaan lämppärin demosaundista.





Diarrhea Man 3. Syntymä.(Heikki)



Vähän ennen keikan alkua rupesi mahassani kuplimaan ankarasti ja ilmassa leijui sankka höröhörön vaara. Lähdin kiireellä etsimään lähintä vessaa. Kuppilan ainoa toaletti oli kusella vuorattu kaakelikäymälä, joka oli varustettu parilla pisuaarilla ja lattiareiällä. Koitin epätoivoisesti lukita toaletin ovea, mutta ruosteisesta lukosta puuttui pari ruuvia, eikä sitä ollut toivoakaan saada lukkoon. Retkimieli ei riittänyt kyykähtää lukitsematooman huoneen reiälle. Paikalle olisi saattanut tulla esim. pahaa aavistamaton fanityttö, joka olisi järkytyksen jälkeen todennäköisesti poistunut kuppilasta ja jättänyt koko keikan väliin. Kalsareiden kastumisvaaraa uhmaten lähdin hakemaan Anttia passiin ovelle. Vahingoniloinen solisti lähti ilomielin henkivartijakseni. Kerkesin juuri ja juuri saada housut kinttuihin kun höröhöröt pärähtivät lattiareikään. Seuraava ongelma oli, ettei vessan huuhtelu oikein pelannut. Silmiini osui kraanan alla ollut sininen ämpäri. Ristin käteni ja loin katseeni ylös taivaaseen. Laskin hanasta vettä ämpäriin ja heitin sisällön lattiakaivoon. Sotku siivottu ja parempi mieli. Sen siitä saa kun tiukalla kiertueaikataululla aamiaiseksi tajotaan McDonaldissa ja lounaaksi KFC:tä. Eihän sitä kovimmankaan cowboyn maha kestä. Diarrhea Man 3 oli syntynyt.



Keikka alkoi mallikkaasti, vaikka lavasaundeista ei juuri selvää saanutkaan. Ensimmäinen takaisku tuli, kun koko reissun ajan itsevarmuutta huokuneelta Janilta meni pakka sekaisin katkenneen kielen takia. Kielenvaihtaminen uuteen kitaraan ei meinannut sujua sen paremmin kitaristilta kuin ääniarkkitehdiltakaamme. Hätäpäissämme soitimme loveboathenkisen Can´t Take My Eyes Off You coverin, josta paikan omistaja kuitenkin hullaantui täysin. Jan soitti loput keikasta viisikielisellä ja hoiti tonttinsa mallikkaasti, vaikka pieni epävarmuus miestä kuulemma kaivelikin. Timi veti keikan tuttuun tapaan paljain jaloin ja meinasi jatkuvasti liukastella omaan hikeensä. Hauska veto ja jengi oli jälleen kerran hyvin messissä. Keikan jälkeen tuttu kuvio: nimmarit, kaverikuvat, Tsing Taot, nuudeliravintola, suihkuun ja nukkumaan.









Leppoisa valomiehemme


.Heikki ja Uula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti