15.3. Zhengzhou,
Heräilimme kukin omasta monnipesästämme n.7.00 maissa luullen, että olemme jo perillä, mutta juna olikin n.2,5h myöhässä joten saavuimmelumiseen Pekingiin vasta 10.30. Härmäläiset olivat ihmeissään, kun asemalta poistumistunnelissa oli meidän lisäksemme noin Tampereellinen monneja ja vain yksi uloskäynti. Vihdoin päästyämme ulos, oli edessä
taas taksiruljanssi kohti läntistä juna-asemaa ja jo kauan kaivattua aamiaista. Hetken massiivista asemaa ihmeteltyämme ja nuudelit nautittuamme olikin jo aika nousta luodin kyytiin.
Pekingin räntäinen kurakeli vaihtui pikkuhiljaa luodin kiitäessä kesäisemmäksi, mikä nostatti tunnelmaa aikalailla. Seuraavaksi matkasimme kananmunan muotoisella ja kokoisella pimeällä taksilla hotelliimme. Timillä oli jo tässä vaiheessa ripulit kurkussa. Nopeat suihkut ja hampaidenpesut ja soundcheckkiin 7live nimiseen baariin. Höyrytetyt leivät naamaan ja show alkoikin saman tien.
Keikka oli jälleen hekumallinen. Vedon jälkeen kertuerasitukset eivät tuntuneet enää missää ja olo oli erittäin kevyt. Parit paikalliset börret namaan, kamat kasaan ja pihalle. Seuraavaksi tapahtui odottamatonta. Kiertuemanagerimme Paul sekosi täysin. Paul nappasi Antin megafonin kouraan ja nauhoitti siihen mm. ”Vittu”, ”Vituuuu” sekä Tsing Tao motherfuckers!”. Seremoniamestarimme oli aivan irti. Tätä showta jatkui koko matkan hotelliin…. Ja vähän hotellin aulassakin. Ei muuta kuin yömyssyjen jälkeen muutaman tunnin yöunille.
16.3. Nanjing
6.00 am herätys. Silmät turvonneina kohti juna-asemaa. Aamiaiseksi härski kanapuuro ála KFC aseman vieressä. Luotijuna pyyhälsi Nanjingiin neljässä ja puolessa tunnissa. Keikkapaikka Castle oli McDonaldsin alakerrassa ja kuulemma ainoa oikea baari koko
kaupungissa. Castle oli erittäin kellarimainen sekä ulkonäöltään että hajultaan. Soundcheck oli myöhässä, koska paikalla ei ollut mitään soittimia, eikä vahvistimia. Päälle tunnin jälkeen paikalle pamahti yksi kitaravahvistin, rummut ja bassovahvistin. Orkassamme soittaa kaksi kitaristia, joten meillä oli pienoinen ongelma. Onneksi tähänkin oli varauduttu jo oi maamme Suomi synnyinmaassa. Ääniarkkitehtimme oli napannut mukaansa pandoran laatikon, josta murahti Heikille särö. Porukkaa paukkui jo sisään, vaikka soundcheck oli vielä vaiheessa. Mutta ei se mitn! Nuoriso ajettiin ulos hetken päästä, jotta he
ostaisivat liput ovelta. Tämä tuntuu olevan default käytäntö tässä maassa.
Keikka oli timanginen taas! Sakkia riitti ja matteja tanssitti. Eturivistössä oli joraus erittäinkin kohdallaan! Keikan päätyttyä yksi muotitietoinen poika tuli lavalle ja halasi minua huutaen ”sank juu sank juu!”. Päätin kouraista reilusti tätä monnia vasemmasta pakarasta halauksen yhteydessä. Siirryimme ”fani häkkiin”, jossa tämä yllättävän hyvä pakarainen nuori mies osottautui varsin pippeleihin suuntautuvaksi monniksi, elikkä mikä mikä maan puska jesseksi. Meille tuli välittömästi keikan jälkeen ilmoitus, että juna-asemalle täytyy lähteä kymmenen minuutin kuluttua… NO HUH HUH! Kuvat räpsästiin, nimmarit skriivattiin ja levyt myyntiin Ennätystehdas tahtiin. Kurpat lähtivät taksilla töötti pohjassa asemalle ja voin sanoa että 3-10 peltikolaria oli lähellä. Hyppäsimme yöjunaan, joka osottautui erittäin mukavaksi verrattuna edelliseen. Tsing Taoa tai tämän
kilpakumppaneita ei meinannut löytyä, joten suuntasimme ravintolavaunuun. Vaunussa ei tarvinnut kauan olutta etsiä, sillä poliisi tarjoili joka kurpalle Blue Ribbonit. Tuli nukuttuakin tällä kertaa pauttiarallaa yhdeksän tuntia.
Antti,Heikki&Uula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti