20.3 Shanghai, Yu Yin Tang

Aamu Wuhanissa alkoi tuttuun tapaan: liian aikainen herätys, taksien kalastelu, kiireellä juna-asemalle ja ajan tappamista junassa. Itselläni oli jostain syystä harvinaisen tuskainen matka. Muut kurpat saivat käpertyä toistensa turvallisiin kainaloihin, kun itse puolestani istuin joka asemalla vaihtuvien kiinalaisten puristuksessa. Nukkuminen oli lähes mahdotonta, mutta jos vahingossa sattui nukahtamaan, oli palkintona ainostaan painajaisia.

Viimein saavuimme Shanghaihin ja sinne pääsyä olikin odotettu! Tämä Pekingin väkilukua isompi, mutta pinta-alaltaan pienempi kaupunki oli korkea, todella korkea. Rakennukset olivat päätä huimaavia. Aikataulumme oli silti jälleen erittäin tiukka. Junasta hotelliin, hotellista ruokailuun, ruokailusta soundcheckkiin.

Katukuvaa


Klubilla oli hieno seinä, mut noi jätkät pilas kaiken

Ennen keikkaa oli järjestetty haastattelu. Tämä haastattelu tehtiin englanniksi allekirjoittaneiden kanssa maailmannäyttelyyn ja nettiin. Haastattelussa kysyttiin muun muassa meidän Shanghaista saamaamme kuvaa, vaikkakin olimmekin olleet kaupungissa vasta 2-3 päivää. Kysymys kuitenkiin sivuutettiin, koska ilmoitimme olleemme itseasiassa kaksi tuntia paikalla. Haastattelu meni kuitenkin maailmanmiehiltä leikiten läpi. On kuitenkin tullut kierreltyä Kiinaa tässä, Suomessakin on keikkoja tehty ja ollaan kävelty stadioneiden ohi (lorinaa korvien välissä). Haastattelijat ilmoittivat myös, että kuvaavat muutaman kappaleen verran keikkaa (virtaus siirtyy alaspäin).

Bändi hengaa bäkkärillä...


... ja jengii kertyy odottamaan

Parisataa ihmistä vetävä Yu Yin Tang keikkapaikka oli lähes täynnä, mutta Wuhanin monnisirkusta oli vaikea panna paremmaksi! Bongasimme yleisöstä noin viisi suomalaista ja kuulemma suurlähetystöä oli paikalla myös. Meille oli ilmoitettu, että yksi paikallinen lämppäri tulee paikalle. Tämä bändi oli mukavaa poppia ja pojilla oli raikas meininki lavalla. Oman tuhnuttelun jälkeen tuli ilmoitus, että meidän jälkeen soittaa vielä yksi bändi. Tässä vaiheessa yleisö oli jälleen taikonut itsensä jollain konstein ulos ja pois näkyvistä. Lavalle kapusi yhteisiältään noin 300-vuotias bändi joka alkoi suoltaa huuliharppu-/rekkarokkia, tosin gubbethan veti erittäin tyylikkäästi ja taitavasti. Lähdimme lipumaan kohti hotellia. Osa meni syömään, osa nukkumaan. Aamulla tulisi olemaan jälleen siihen tavalliseen aikaan herätys ja taksikyyti kohti lentokenttää. Ai-ai-ai…. Särkee, särkee, mut ei se mitn. Morje, morje. Exactly. Janari.



-Heikki ja Antti