Kupillinen teetä

Lentomatkahan meni rattoisasti. Tarjoilu oli hyvää ja jokaisen lentokoneen istuimen takana oli viihdekeskus, josta saattoi nauttia mm. elokuvia ja pelejä. Nukuttu ei siis yhtään. Lento oli aikataulussaan Pekingissä. Siellä sitten odoteltiinkin paikallista kiertuemanageria vajaan tunnin verran. Tekstasin hänelle seuraavanlaisen viestin: ”Hi. We are at the airport. What next?” Kännykkäni piippasi välittömästi vastauksen merkiksi: ”Wait 5 min. I’m sorry.” I’m sorrysta kehkeytyneekin Paul-nimisen kiertuemanagerimme catch frase, sillä sitä on tänään kuultu jo niin todella paljon. Kaikin puolin mahtava tyyppi kuitenkin ja nyt on jo turvallinen olo olla hänen siipiensä suojassa loppu reissu. Jatkuvista pahoitteluistaan huolimatta mies kuitenkin hoitaa leiviskänsä kiitettävästi.

Kentältä suuntasimme hostelliimme, jossa kaikki vaipuivat päiväunille. Kello oli Suomessa jotain 04.00. Pienten painajaisten jälkeen heräsin, siihen kun Suomen aikaan klo 07.00 Paul sekä solistimme Antti paukkasivat sisään huoneeseemme. Anttihan oli siis lämmittelemässä reissuamme varten Thaimaassa kaksi viikkoa ja lensi Pekingiin Hong Kongin kautta. Oli kyllä mukavaa nähdä pikkuveljeä pitkästä aikaa. Siitä lähdimmekin melkein suorilta Antin ja Pasin kanssa nauttimaan Tsing Tao oluset hostellin baariin. Timppi sekä miksaaja–Uula jäivät tirsamaahan, sillä he olivat käyneet nauttimassa omat olusensa siinä vaiheessa, kun muut simahtivat.

Baarista suuntasimme koko retkueen voimin paikalliseen arveluttavan näköiseen ravintolaan, jossa kuitenkin oli mitä mainioin ruoka. Paul tilasi meille noin seitsemää eri ruokalajia, joista helminä mainittakoon vahvasti valkosipuloitu parsakaali, sienet sekä Kung Pow kana. Paulin oma suosikki kalaruoka maistui ainakin omaan suuhuni hieman satama-altaalta, mutta oli kuitenkin ihan syömäkelpoista. Hintaa kertyi koko porukalta yhteensä n. 20 €.

Tämän jälkeen musikantit jätettiinkin oman onnensa nojaan. Lähdimme katsastamaan Taivaallisen rauhan aukiota. Jouduimme lähtemään paikan päälle kahdella eri taksilla ja siellä tovereitamme odotellessa kaksi erittäin ystävällistä ja avuliasta paikallista lyöttäytyi seuraamme. (Katso edellisen blogikirjoituksen kohta: OHJEITA KIINAAN) Antti jatkakoon….

Huono hampaisilla ja läskeillä tytöillä muuten juttua riitti! Juttua ja englannin yli-innokasta paapatusta jatkui niin pitkään, että he saivat meidät mukaansa paikalliselle teelle ja oluelle, jonka jälkeen oli tarkoitus käydä katsomassa Taivaallisen rauhan aukiota. Mainittakoon kuitenkin, että kusetus maistui suussa jo alkuvaiheessa (katsokaa kuvasta vellosten ilmeet). Vilpittömät ja englantia innokkaasti puhuvat kiinalaiset vaikuttivat siltä, että he halusivat vain höpötellä englantia kanssamme, joten suostuimme heidän matkaan. Tee ja olut maistui todella hyvältä viihtyisässä tilassa, mutta jumankauta oli hengästyttävää papatusta! Jopa ärsyttävääkin tohellusta! Laskun tullessa tajusimme, että pissa ei maistunut suussa turhaan. Vaatimattomat viisitoista kertaa normaaliin teen ja oluen hintaan tullut lasku sai pojat varpailleen. En tiedä mistä vuoristosta nämä teen yrtit oli kerätty aamulla sian pieraistessa ja missä yksityispanimossa oluet valmistettu. Timppi kuitenkin sai voitokkaasti taisteltua hinnan reilusti alemmaksi. Häveliäitä ja sinisilmäisiä poikia vedätettiin kuin kurppia naruissa.



No vitti! Tämän tapahtuman jälkeen kävelimme kiukuspäissämme aukiolle, mikä oli kyllä todella hieno nähtävyys! Edessä oli kuitenkin seuraava ison kaupungin metku, nimittäin taksin metsästäminen hostellille takaisin. Takseja ei saatu ensimmäiseen tuntiin, mutta sitten tärppäsi! Jonkin sortin ”pimeä taksi” suostui viemään meidät hostellille kohtuullisen hintaan. Nöyryytettyinä palasimme hostellin baariin juomaan muutamat oluet ja pelasimme korttia. Teimme myös hijaisen lupauksen itsellemme, että nuolemme loppuajan haavojamme kiertuemanagerin turvallisten siipien alla. Nämä ikävät tapahtumat jätämme kuitenkin taaksemme, sillä huomenna on edessä isot muurit ja ensimmäinen keikka Pekingissä!



-Heikki & Antti-